Kauhukertomus

Seuraava tarina sisältää juoksun asiantuntijoille liian voimakasta materiaalia. Heikkohermoisimpia suositellaan lopettamaan lukeminen tähän. Tarinalla on kuitenkin tavallaan onnellinen loppu, tai parhaassa tapauksessa se on alku.

Juoksin ensimmäiset vakavasti otettavammat lenkkini lenkkareilla, jotka oli ostettu kymmenen vuotta aiemmin jonkin halpahallin alennusmyynnistä. Ihan hyvät lenkkarithan ne olivat, ehkä vähän puhkikävellyt jo, mutta ehjät ja mukavat. Ja kun koskaan ei tiedä, kauanko juoksua jaksaa harrastaa, niin ei sen takia ainakaan uusia kenkiä kannata ostaa. Ihan hyvin niillä juoksikin, aluksi. Sitten ne osoittautuivat liian pieniksi. Hyvä puoli asiassa on se, ettei osa varpaankynsistä vieläkään tarvitse kesälakkaa, koska ne ovat valmiiksi mustanpunertavat.

Kun vanhojen lenkkarien ahtaus kävi ilmeiseksi, aloin himoita poikani lenkkareita. Ne sattuivat olemaan osapuilleen sopivaa kokoa. Niillä oli oikein mukava juosta myös asfaltilla. Minulle selvisi, että vanhat omat lenkkarini taisivat ollakin jo todella linttaan astutut. Talvenselkä meni oikein hyvin pojan lenkkareilla. Mitäpä sitä vieläkään uusia ostamaan, ensimmäisinä kokeilevina kuukausina? Vähän hankalaa oli se, että joka kerta jouduin pyytämään luvan. Poika uhkaili jo vuokran perimisellä, ja kevättä kohti hän alkoi itsekin tarvita lenkkareita. Paitsi intressiristiriitoja niiden käytöstä, ongelmaksi tuli se, että lenkkarit alkoivat hangata. Ne eivät enää olleetkaan vain minun jalkojani varten, kun niitä käytti joku muukin.  

Kevään korvalla luovutin, ja päätin ostaa omat lenkkarit. Kävin oikein testauttamassa jalkani, kun sopiva testauspaikka urheilukaupassa osui kohdalle. Minulla on kuulemma täydellinen neutraali juoksijan jalka. Kuka olisi uskonut? Mutta kun tietää liikaa, onkin yhtäkkiä vaikeaa ostaa lenkkareita. Ne eivät saa olla liian löysät ja niiden pitää olla neutraalit ja niillä pitää voida juosta yli kymmenen kilometrin lenkkejä ja... Niin, eivätkä ne valitettavasti voi olla ihan älyttömän kalliit. Piti kiertää useampi urheilukauppa. Loppujen lopuksi kävi niin, että Halpa Urheilukauppa antoi ystävällisen ja osaavan myyjän palvelua ja ISO Urheilukauppa myi minulle lenkkarit nettikaupastaan.

Olisi tämän varmaan helpomminkin voinut tehdä, tai ainakin aikaisemmin. Mutta mistä sitä olisi voinut tietää, jatkanko ensimmäisen kuukauden jälkeen? Voi olla, että ilman noita kaksia kauhulenkkareita, joilla aloitin, en olisi päässyt alkuun ollenkaan.